Niin hauskaa kuin lumikenkäily onkin, tänä vuonna sitä on harrastettu vähemmän kuin aiempina talvina. Mukavinta kenkäily on kevään hankiaisilla, mutta ne olivat etenkin maaliskuun leutoina päivinä harvinaisia.
Pääsiäislomaviikkomme lopussa pääsimme kuitenkin viimein testaamaan hangen kantavuutta. Yleensä tällaisille retkille kiirehditään jo heti aamusta, mutta iltaa kohti kirkastuva pakkaspäivä antoi nyt mahdollisuuden odottaa hieman myöhäisempää ajankohtaa.
Mielekkään retkikohteen valinta on joskus talvella hankalaa. Paikkoja on kyllä helppo keksiä, mutta monet niistä ovat autoillen vaikeasti saavutettavissa. Ja jos kohteeseen haluaisi matkustaa retkeilyautolla, valikoima kaventuu entisestään.
Tällä kertaa päätimme mennä yli siitä, mistä aita on matalin: ajelimme
Airakselaan, josta pääsee näppärästi
Kauppisnevan luonnonsuojelualueelle. Lähtöpaikaksi valikoitui
urheilukentän parkkipaikka, joka on paitsi tien vieressä myös nevan suuntaan menevän kelkkareitin varrella.
Kauppisnevalle suuntautuvaa kevätretkeä voisi omalta osaltamme luonnehtia perinteikkääksi. En muista, kuinka monta kertaa olemme nevalla käyneet, mutta hangen kantavuusindeksillä mitaten tästä retkestä näytti tulevan keskimääräistä kevyempi. Lumikenkiä ei välttämättä olisi edes tarvinnut, sillä nastalenkkareilla olisi pärjännyt ihan hyvin.
Vaikka urheilukentän suunnasta on kuljettu aiemminkin, reitti ei ollut ihan tuoreessa muistissa, mikä johti aluksi pieneen hortoiluun. Toisaalta suolle ei ollut kuin pari-kolme kilometriä, joten mutkittelu ei varsinaisesti haitannut.
Pilvipeite alkoi nevalle päästyämme rakoilla, mikä loi hämäryyden keskelle keväistä tunnelmaa. Myöhäisillaksi keli mahdollisesti selkenisi lisää, mutta auringonpaisteesta tuskin ehtisimme nauttia.
Merkkejä eläimistä ei suolla juuri näkynyt. Vain yhdet vähän isomman pedon jäljet bongasin; liekö tuo sitten selittänyt muiden jälkien puuttumisen.
Suolla tovin kierreltyämme jatkoimme
Kauppisenlammen kodalle. Täällä aika harvoin kohtaa ketään, mutta tällä kertaa paikalle oli saapunut myös nuorisoa Airakselasta. Laittoivat kotaan tuletkin, mitä itse emme kuitenkaan olisi tehneet. Kunnollista väkeä!
Kunnollista sen sijaan ei ole se soopa, jota
krooniselta valehtelijalta vaikuttava ChatGPT jälleen suolsi yrittäessäni selvittää, liittyykö Kauppisnevaan jotain sellaista, jota en ennestään tietäisi.
En tunne Lappeenrantaa kovin hyvin, mutta arvelen, ettei siellä ole Kauppisnevan luonnonsuojelualuetta. Kauppakorkeakoulu sen sijaan löytyisi, mutta se ei kelpaa.
Ylöjärvi? Jos poimii kartalta Näsijärven rannalla olevan Kaupin ulkoilualueen ja risteyttää sen jonkun pirkanmaalaisen nevan kanssa, saattaa päätyä Ylöjärvelle. Mutta kovin kauas ei tällaisten neuvojen perässä kannata matkustaa. Tämän takiako tekoäly uhkaa ihmiskuntaa?
Pääsiäislomaviikkomme lopussa pääsimme kuitenkin viimein testaamaan hangen kantavuutta. Yleensä tällaisille retkille kiirehditään jo heti aamusta, mutta iltaa kohti kirkastuva pakkaspäivä antoi nyt mahdollisuuden odottaa hieman myöhäisempää ajankohtaa.
