sunnuntai 27. elokuuta 2017

Yläilmoihin

Kesäiset viikonloput alkavat olla kortilla. Muutama päivä sitten ostamani kopterin ropellitkin nykivät siihen malliin, että olisi syytä lähteä jonnekin.

Uudelle kopterille täytyisi kuitenkin keksiä nimi. Mahdollisesti jotain k-kirjaimella alkavaa... Keijo? Tai Kyösti? Vähän vaikeita ääntää. Kalle? Nah, kuulostaa liikaa pornolehdeltä.

Jotain feminiinisempää sitten? Kylli? Kylli-kopteri olisi mainio nimi, mutta täynnä tekniikkaa oleva kopteri on sittenkin hiukan miehekäs laite.

Entäpä Kauko? Kauko-kopteri on hyvä! Se kuvastaa pyrkimystä saavuttaa kaukaisia paikkoja; sellaisia, joihin on hankala päästä ilman lentävää laitetta. Lisäksi kopteria ohjataankin... no, kauko-ohjaimella.

Myös retkikohde taisi löytyä samalla algoritmilla, koska päädyimme ajamaan Kinahmille, jossa kävin viime syksynäkin. Nyt maa oli sentään vielä sula.

Lähdimme liikkelle samalta P-paikalta kuin edellisellä kerrallakin. Tarkoituksemme oli kävellä harjua etelään karjamajalle asti.

Kaukon ulkoiluttaminen kuitenkin otti aikaa, ja sadekin hidasti toimiamme, joten emme lopulta ehtineet Kinahmin huippua pidemmälle. Kauko oli silti mielissään päästessään ilmaan.


Vaimokin tuntui tykkäävän Kaukosta, vaikka yleensä nämä härpäkkeet kiinnostavat enemmän itseäni.


Jäimme kahvittelemaan Kinahmin laavulle, joka on puskaisesta sijainnistaan huolimatta jotenkin kotoisen lutuinen.


Lentäminen on Kaukolle siinä määrin uusi juttu, että emme uskaltaneet päästää sitä kovin kauas. Sateen ohella puuskainen tuulikin vaivasi, joten lentoharjoittelu jäi tällä erää lyhyeksi. Hetken aikaa Kauko kuitenkin taivaalla kaarteli.


Suurimman yllätyksen koimme vasta kotona tutkiessamme Kaukon kuvaamaa videota.


Onko Kinahmilla on näkötorni?! En muista nähneeni asiasta mitään mainintaa.

Kaukon havaitsema rakennelma vaikutti samantapaiselta kuin Pisan uusi torni, mutta keskeneräinen se selvästikin oli, koska portaat puuttuivat. Rakennustelineestä tuskin oli kyse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti