torstai 11. elokuuta 2016

Hapuilua

Edellisestä kesälomajaksosta on hädin tuskin toivuttu, kun uutta lomaa puskee jo päälle. Toistuva tavaroiden pakkaaminen rasittaa hieman, mutta tuntuu silti hyvältä päästä liikkeelle.

Tällä kertaa meillä oli tarkoitus tavoitella Saariselän suunnalla olevia kohteita. Intoa kuitenkin latisti se, että lomaviikon sääennusteet eivät näyttäneet kovin hehkeiltä. Nyrkkisääntö tuntui olevan, että mitä pohjoisemmaksi ajaa, sitä enemmän sataa.

Sateiset ennusteet toivat mieleen outoja ajatuksia. Pitäisikö vaihteeksi suunnata etelään? Onhan Etelä-Suomessakin paljon reittejä, ja kuivalla säällä patikointi olisi mukavampaa. Etelässä on kyllä aika paljon väkeä, mutta jospa tuonne vielä mahtuisi sekaan?

Oltuaan hetken poissa järki kuitenkin palasi, ja me päätimme lähteä Kuhmoon. Ehkä pohjoisen sääennusteet tarkentuessaan kuivahtavat hieman.

Ajelimme illalla Vuokattiin, josta olisi seuraavana päivänä lyhyt matka Murhisaloon. Murhisalo ei tosin ole Kuhmossa vaan Suomussalmella, mutta riittävän lähellä kuitenkin.

Matkalla poikkesimme Jyrkän ruukilla, jossa pikaisesti pysähdyin myös käydessäni toukokuussa Volokin polulla. Tällä kertaa viivyimme ruukilla hieman kauemmin, joten ehdimme paitsi virkistäytyä kahvilassa myös tutustua ruukin historiasta kertovaan näyttelyyn.


Täytyy sanoa, että Jyrkän ruukki yllätti positiivisesti. Näyttely oli mielenkiintoinen, ja alue koskineen ja lampaineen muutenkin viehättävä. Ruukin kahvilakin on avoinna pitkään: elokuussa päivittäin klo klo 9 - 21, ja syyskuussakin vielä ti - su klo 10 - 19.

Vuokatissa nukutun yön jälkeen jatkoimme Kuhmoon ja sieltä edelleen kohti Vartiusta ja Murhisaloa. Saarijärven ympäri menevälle polulle pääsee helposti Kuivajärvelle menevältä 9124-tieltä.

Retkikartta.fi:stä löytyvät reittitiedot olivat hiukan epämääräisiä, mutta eipä polun pituutta tarvitse lomalla metrin tarkkuudella tietääkään. Kirnulammen laavu joka tapauksessa on hienolla paikalla.

Murhisalossa oli miellyttävän rauhallista. Pysähdyimme tyynellä ilmalla kuulostelemaan hiljaisuutta, joka ajoittain katkesi vain läheisellä suolla huutaneen kurkiperheen ääntelyyn.


Sään suhteen meillä oli onneakin, koska alueen yli pyyhkinyt ukkosrintama satoi vetensä juuri pitäessämme laavulla kahvitaukoa. Ensimmäinen salama iski vähän yllättäen, mutta ukonilman jälkeen keli tyyntyi taas, ja kurjet jatkoivat laulamistaan.


Murhisalosta olisi löytynyt muitakin reittejä kierrettäväksi. Sadetta pitäessä meni kuitenkin sen verran aikaa, ettemme ehtineet tutustua alueen pohjoispäähän. Joku toinen kerta sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti